torstai 13. maaliskuuta 2014

Valossa



Jokainen kimmellys poskella,
suurta rakkautta niin.

Kimmellys auringon,
kyynel vierivä,
hiki armoton,
innostuksen puna,
tuskan vääristys,
sadepisara,
naurun rutistus,
pelon kalpeus,
surun ryppy
ja mitä näitä nyt on.



 Huomasin, että olen 23 vuotiaana
omaava ensimmäisen rypyn.
Ehkä se aina yön aikana kaikkoaa,
kunnes aamulla se taas muotoutuu.

Silmäkulmien välissä on ryppy.
Sellainen kurttukulma kun olen.
En enää oikeastaan pahemmin kiukkuinen,
enkä juurikaan huolestunut,
mutta tämä kulmakurttu onkin sokaistunut.

Aurinko turkales,
ihana kun olet täällä!

Viis rypyistä, minä totta vie nautin sinusta.
Kimmellä vaan,
joskus hoksaan laittaa aurinkolasit nenälle.






Toisaalta.
Vääjäämättömästi tuo ryppy on jäädäkseen.
Siitä tulee osa minua, 
eikä se yöllä katoa.
Se vastaanottaa minut aamulla peilistä 
(niinä päivinä kun siihen jaksan vilkaista),
ja kertoo kimmellyksestä auringon,
kuvastaa surujani,
kertoo huolistani ja 
siitä uskomattomasta tunnevyörystä,
joka useimmiten yöllä iskee.
Voi inspiraatio, sinunkin syytäsi 
ryppyni on.
Kulmat kurtussa ja niskajumi.






 Se on ryppy.
Ja se on elämää täynnä.
Tuossa kulmakurtussa tulee olemaan kaikki tämän
päivän askareet säilöttynä.
Nyt pitää siis vain varmistaa, 
että tuosta kurtusta tulee iso.
Niin iso, että siinä lepää paljon 
kauneutta. 
Niitä uskomattoman kauniita hetkiä,
joita elämässäin on ja tulee olemaan.
Ainakin toivon niin.
Ja oikeastaan,
onni on sillä, joka niin tahtoo oleman.
Se on hiukan asenteestakin kiinni.
Ja ennenkaikkea se on armosta riippuvainen.
Siitä, että kurttuihin ei tarvitse säilöä
muuta kuin kaunista.
Sellaista, jossa on vain kaunista kimmellystä.
Toivoa, uskoa, rakkautta ja vapautta.

Vapaus,
voi miten keveää on askellus Valossa.




Valossa näkee, että matonkuteistani irtoaa jäätävästi 'nöyhtää'.
Valossa ihastun enemmän isäni minulle ostamaan matkalaukkuun (kiitos iskä).
Valossa autotalli edistyy huimaa tahtia (kiitos kökkäväki ja isäntä)
Valossa näkyi hyvin, miten vanha lakka pöllysi pulpetintuolista.
Valossa luin ja virkkasin.


"Ihana on loistosi huomen,
hymysi valloittava.
Kevät kun koittaa,
hymyysi herään,
Miten kaunis on loistos silloin,
kun mustaan syliis on tottunut.
Miten lohduttavaa on henkäykses,
kun lämpö on löytynyt."


Valo, ihana kun olet täällä.
Uskoni horjui, mutta et hylännyt.



Kiitokset matkaseurasta.
On kyllä mielettömän kivaa käydä lukemassa vastaavasti teidän blogejanne ja
kommenttejanne auringossa istuessa. Kommentoin itsekkin harvakseltaan aina silloin ja joskus jopa tällöin.

Nyt on jotenkin innostunut käsityöläinen päättänyt käyttää aikaansa hyödyksi.
Tehdä ja touhuta.
Ehkä minä siis elän itselleni ryppyjä?
Se on ihanaa.
Ja ajatella, niitä tulisi olemallakin, mutta olisivatko ne silloin tyhjää täynnä?
Sillä useimmiten pääni täyttää tyhjyys.


Huh, tulee tekstiä ja pitäisi jo niskojen vuoksikin lakata.
Kiitokset heille, jotka jaksoivat taas lukea koko liirumlaarumini alusta loppuun.
Ja paljon iloa, rauhaa ja sitä valoa teille päiviinne.
Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne!

Inspiroitukaa väreistä näin kevään kynnyksellä!

Pölykin on kaunista, kun vain oikein hyvällä päällä on :). 
Keväisin terkuin,
Kipa.

20 kommenttia:

  1. Kyllä on mahtava matto tulossa, ihanissa väreissä. Tuon tekeminen ottaa varmasti niskoille :) Kevyen kankaan käsittely ompelussa ja innostunut etukumara asento saa niskat niin jumiin ainakin minulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä se otti, mutta nyt on valmis ja postausta odottaa. VAan taidan rientää ompelemaan, kun kerrankin hotsittaa :).

      Poista
  2. Voi, mikä keväinen kauneus sieltä kuvien muodossa paljastui, ihana matto! Tuli ihan mieleeni eräs mummoni matto, jota aina pikkulapsena hiplasin keinun vieressä. Se oli kyllä muovipusseista virkattu, mutta värikkyydessään aivan lempparini mummon matoista. Kiitos, kun postauksesi toi tällaisen lapsuusmuiston mieleeni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meillä tyttöset ihastui ikihyviksi mattoon ja saivat sen itselleen. :). Hei, tuo olisi kiva idea. Ei muuta ku muovipussit kehiin vaan :D . Ihanaa, jos onnistuin herättämään muistoja esiin. Muistot ovat kyllä aivan äärettömän ihania ja kantavia. <3

      Poista
  3. Siis voiko haluta matonkuteita vain siksi että ne näyttävät pirun suloisilta :D Varsinkin just nää, rosoisen mummolaiset. Näistä tulee kyllä niin ihana matto, että niskajumista viis. Vaikka onhan se hiukan kurjaa jos ei enää niskat taitu kurkkimaan omia aikaansaannoksia lattialla... :D

    Valo. Oon niiiiiin iloienn tuosta valosta <3 Luoja, miten kiitollinen oonkin, mieli on kirkas pitkästä aikaa. En todellakaan toivo enää harmaita päiviä, en taka tai mitälietalvea.

    Mitä ryppyyn tulee, on suorastaan kohtuus että moinen on iskeytynyt noin kauniisiin kasvoihin ;) Epäilenpä vaan, että tuossa naamassa sekin näyttää pirun hyvältä, elämä on just niiin epistä ;) Ihanaa tulevaa viikonloppua teille, ennen kaikkea valoisaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, no jos me ollaan tekemässä ne kalenterit jouluksi, niin saattaa olla että jotain kudehömppää sieltä löytyy :).

      Joo. Ei voi valittaa kun möllötin möllöttää kasvoille vapauttaan, kimmeltää niin kauniisti että häikii <3. Kauan odotettu!

      Hahahahhahahahhaah, kulta rakas Anni-panni! Ihan kuule samat sanat sulle, ihan varmasti jos sulla olis ryppyjä niin ne näyttäis vietävän hyvälle. Muista, se on asenteesta kiinni. Yhteiskunta vain höpöttää jotain ihmeitään sileydestä ja nuoruudesta, menee putelit paremmin kaupaksi kun aivopesee kansakuntaa ;D . Niitä syviä ryppyjä odotellessa ...

      Poista
  4. Kyllähän tuo keväinen valo paljastaa kaikki rypyt ja pölyt, mutta on se vaan niin kauan kaivattu ja ihana, ettei pienet epäkohdat haittaa ollenkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai rypyt ole epäkohtia, pöly kyllä. Paitsi joidenkin vanhojen tavaroiden yllä tuo pölykin on vain kaunistus :D On kyllä niin ihanaa, kun aurinko paistaa!!!

      Poista
  5. Ah miten suloista mattoa se melkein naapurin rouva virkkaa! <3 On tainnut rouvalla olla niin kiirettä, ettei ole kuulunut eikä näkynyt. Koskahan ne ehtis näillä käymään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, kiitos melkeinnaapurinrouva :D <3 . No onhan tässä kaiken laista ja silti ei paljon mitään. Aavistus kevätsiivoja nyt ainakin, jos ei mitään muuta. Tullaan koska teille käy. Olisko torstai jees? Pistä vaikka vähän viestiä ku tiet.. :)

      Poista
  6. ihanaa...oiekin kunnon vanhanajan matonkudetta..:) Ja nuo kuvasi...tykkään..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Nämä kuteet ovat kyllä niin herkkuja, etenkin kun ovat lahjaksi saatuja!

      Poista
  7. Suloisia kuteita, varmasti on matto niskavihlaisujen arvoinen. Ihana teksti taas, ja kuvat, miten osaatkin ottaa noin kivoja? Rypyistä viis, valo kohti siis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niskavihlaisut olivat kyllä sen arvoisia. Värikylpyä <3 . kuten ennenkin olen sanonut, eikös aina toisten jutut ole paljon kivempia kuin omat :D . Oikeesti, tänään kyllä ompelen. Jätän jääkaapin pesemättä ja ompelen (jään siitä kyllä niin kiinni, kun isäntä avaa jääkaapin ja auki jäänyt limsapullon limsakuohut takertuu näppeihin). Valoon valoon <3

      Poista
  8. I-HA-NA matto! Voi kun alkoi tehdä mieli virkata samanlaista. Riittäisköhän mulla kärsivällisyys siihen lakanoiden saksimiseen ja osaisinkohan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehdottomasti. Eihän se nyt niin tarkkaa ole kuinka ne leikkaa, mutta kärsivällisyydestä en osaa sanoa yhtään mitään. Itse kun en ole leikannut näitä, vaan olen saanut nämä kuteet (en todellakaan olis muuten raaskinut useimpiakaan noita lakanoita silputa joita nuo naiset ovat silpunneet. Että miten suloisia kuoseja).

      Poista
  9. Kuin aurinkoa talteen kerittynä on tuo kudepallo!
    Olen ehtinyt elää itselleni kulmien väliin syvät rypyt. Sait sanoillasi minut pitämään niitä aarteina:)
    Valo vilkutti tänään innoissaan. Nyt se väsähti ja laski mailleen.
    Ihana valo.
    Kevätolon keskelle laskeutui uusi puhdas valkeus.

    Iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rypyt ovat aarteita. Niiden uomat ovat eletyn elämän virtausta täynnä. Toivoa sopii, että niissä virtaa myös elävä vesi.
      Kevät on täällä jälleen, joka aamu valkeus katoaa lämmön alta ja laittaa töppösiä toisen eteen.
      Kevät, oi kevät. ole pian täällä!

      Kiitos sinulle ja ehdottomasti iloa sinullekkin. Vapautta ja keveää oloa <3

      Poista
  10. Kauniita kuvia ja ihanan värikäs matto tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Valmis on ja utta on jo tekeillä :). Toisinaan virkkaus on kyllä niin kovin kivaa.

      Poista